Kotimatkalle

Viimestä iltaa viiään ja huomena alakas kotimatka, lopullinen matka-aika kymmentä minuuttia vaille 2,5vrk. Päivittelen kotopuolesta viimesen viikon kuulumiset ko on ollu taas semmosta sirkusta ja kuviaki otettu ties kui monta rullaa nii ei viiti huonolla netillä alakaa kikkaileen. Ensviikon loppupuolella siis viimene päivitys, rutkasti kuvia ja varmaa jonkinnäköstä loppuyhteenvetua tänkertasesta tripistä!

-J

Elämä palkitsee

Holaaa!

Viime päivityksestä vierähti näämmä tovi, vaa semmosta tämä reissuhomma välillä on. Kambotsan kuukauden viisumista jäi kolome päivää käyttämättä eli turhaa ei maksettu rajamaksuja ym. maahantuloon liittyviä kuluja. Biljardia, aurinkoa, simmailua, uusia tuttavuuksia ja ennenkaikkea lukematon määrä hyviä keskusteluita, joissa välillä mentiin todella syvälle ihimisenä olemisen riemun ja tuskan keskelle. Näitä ois jokkaisen äärimmäisen hyvä välillä käyä eikä vaa suorittaa arkea laput silimillä. Ensimmäistä kertaa oli meilläki mahojen toiminnan kans keskisuuria ongelmia ko Tapiolla tuli joku pöpö eikä ukolle oikee ruoka maistunu muutamaan päivään ja ite hommasin Barracudasta aamupäivän kestävän nonstop oksennus/ribbentrob -kombinaation. Hyvin nuistaki selevittiin vaikka vettäähä se aina hetkeksi mielen matalaksi ko kroppa ei pelaa ja vointi on surkia, pittää vaa ajatella että kysseesä on kovin väliaikanen ilimiö joka ylleensä mennee loppupeleissä tosi nopiaan ohi.

Phnom Penhissä eli pääkaupungissa käytiin kans kääntymässä ja kattelemasa meininkejä. Yks majatalon työntekijä pyys meikäläistä pelaan parit biljardit ja kohta oli ukkoja jonoksi asti haastamasa vaa eihä nuista ollu mihinkää. Tutustuttiin myös Cobra-nimiseen tuktuk kuskiin: ''Like the snake, you know?!'' Oikeesti, kenen nimi on Cobra? Mitali pitäs antaa vanhemmille tosta nimivalinnasta. Yön tullen kadulta kuulu huutelua, pari aseen laukausta ja kova särkyvän lasin ääni. Kaikki kohillaa siis.

Sitte seuras taas pientä siirtymäetappia ko lennettiin ensin Kuala Lumpuriin, josta jatkettii Kota Kinabaluun. Siellä yö ja tänään törrättiin bussilla Sandakaniin pelonsekasin tuntein semmosia Jurassic Park-reittejä että huh huh. Laittelen nuista kuvia myöhemmi kuha on vilimirulla täynnä muutaki jännää.

Jos Aasiassa yleisesti ottaen väestö on ystävällistä nii tämä paikka on kyllä joka mittapuulla kärkipäässä. En tiiä johtuuko se turistien vähyydestä vai mistä, mutta melkeenpä kokoajan jengi ottaa pitempää katsekontaktia ja hymyilee/tervehtii reippaasti. Voi olla pienimuotosen kulttuurishokin paikka kun/jos selevitään kotia täältä. Majatalon emäntä halakes riemusta ko kerrottiin että ollaan Suomesta, kuulemma viimevuonna yks (1) suomalainen vieras ollu.

Iltabissellä partsilla tutustuttiin Australialaisherraan nimeltä Roy, joka meidän puheen kuultuaan iloisesti tervehti aksentilla: ''Suomalaisia, perkele!'' Kävi ilimi että Royn suomalaiset vanhemmat oli muuttanu Suomesta Ausseihin v. 1968. Pieni se on tämä maalima. Mies ite oli vaan kerran käyny Suomessa joskus teininä, mutta kovasti oli kiinnostunu vielä joskus tulemaan uusiksi. Aiko mennä huomenna katteleen Orankeja luonnonpuistoon, joka oli myös meillä tarkotuksena tällä reissulla joten sovittiinki siinä heti rehvit aamuksi ja huomena lähetään siis kattoon nuita isoja käjellisiä.

Ostettiin lentoliputki kotia (27.2 Suomessa) ja budjetilla ko mennää nii matka-aika ja reitti on taas sen mukanen. Sandakan-Kota Kinabalu-Kuala Lumpur-Shanghai-Amsterdam-Helsinki-Oulu saatiin reitiksi ja aikaa lentoineen ja ootteluineen pitäs ottaa apaut 52 tuntia :)) Katotaa naurattaako poikia vielä keskiviikkoiltana missä määrin.


-Viidakkovekara Jii

BOOM!! Cambodia.

Viimehetkien bussiaikataulujen ja muitten selvittelyitten päätteeksi Laosin sijasta keksittiin lähtiä Kambotsaan, tuohon Aasian villiin länteen. Viimereissulla käytiin kans parisen viikkoa täällä ja siltä kertaa jäi semmoset fiilikset notta uuestaa on päästävä, joten täällä ollaan. Bussilla Vietnamista kevyet 7+7+6 tuntia ja kyllä viimesen välietapin loppupuolella tuntu että alakaa passaamaan. Vaa jos tänne syrjempään haluaa nii eipä siinä ole paljo vaihtoehtoja. Ja toki lentokoneeseen nähen etuna on makiat maisemat ko kairataan pitkin maaseutuja ja pikkukyliä.

Ollaan siis Sihanoukvillen kaupungista X-määrä kilometrejä rauhallisempien biitsien suuntaan. Aurinko paistaa ja jokapäivä on yli +30 lämmintä. Päiväohojelmaan kuuluu ruokailua rantarafloissa, köllöttelyä, auringonottoa, käveleskelyä, auringonlasku-Wabobat (käsittämättömän hauska watersportti), hierontaa yms. Jos oikeen on aktiivinen fiilis nii saatetaan ottaa peli tai kaks biljardia. Iltasella leffa tai sarja läppäriltä ja päivä alakaa ollee pulukasa. Herätys sitte ko aamuaurinko nostaa huonelämpötilan epäinhimilliselle tasolle ja sama uusiksi.

Oltiin tuosa muutama yö aika karussa majotuksesa. Vessa- ja suihkutilat oli jopa meikäläisten mittapuulla aika jäätävät. Veikkaan ettei kovin moni ois kehannu käyä, mutta kaikkeen tottuu aika äkkiä. Ja pääasiahan on että saa toimitukset hoijettua ja pahimmat meriveet ja suolat pesastua pois hipijältä. Kamelin selekäranka naksahti ilosesti viimestää siinävaiheesa ko yöllä heräsin (voin kertua että muutama naapuriki saatto herätä) Tapion huutoon ko rotta vettää rallia hyttysverkon väärällä puolella. Onneksi oltii maksettu vielä ''huone'' kolomeksi päiväksi nii melekosta sekkoilua ja kuumotusta oli nuo yöt. Yritettiin vielä viimesenä oljenkortena pistää rotat rauhottummaa hiilariövereihin pienellä keksi & sipsi -uhrilahjalla. Ei onnistunu. Hetkiä myöhemmin nimittäin oikastiin päivälevolle kymppiminsaksi ja rotta kävi tuosa välisä tyhyjentää 12kpl tukkupaketin keksejä. Dippadaa.

Pistettiin eilen sitte vähä taaloja tiskiin ja otettiin kakskerroksisen bungalowi-kompleksin yläkerrasta huone kunnon merinäköalalla ja isolla parvekkeella. Aateltiin että jo on perkele jos vielä rotat kiusaa, vaa tämäki osottautu pienimuotoseksi Overkilliksi ko valojen sammuttua mestoille hiipi jäätävän kokoset Gekot. Tosipuhheessahan gekot on kuiten reissaajan ystäviä ollen sisäsiistejä ja rauhaa rakastavia asuinkumppaneita, jotka sun nukkuessa metästää kaikki siivekkäät morsot veke. Voitoksi siis käänty tämäki homma ja hyvä kokemus oli tuo rottakämppäki! Ja sieläki ilimapiiri nuin ylleisesti ottaen oli senverran mainio että ei tarvi muistella itkun kans.

NYT TULLEE NIITÄ KYSYTTYJÄ KUVIJA. Osa otettu kännykällä, vaa jos laatu ei miellytä niin kuuklen kuvahaku laulaan ja löytyy parempia eikä tarvi tääläkää mussuttaa.

 Tapio demonstroi mite mennee aika joutuin vaihtolentoa ootellesa

 Rinkan pakkausta vielä kotopuolessa. Ylläri paljo sitä tavaraa aina kuiten tulleepi.

 Hiekkadyynit Vietnamin Muinessa. Oli hiekkaa.

 Rottakämpän ikkunat ja sisätila, sängyt oikialla. Kuvasta näkyvältä yöpöydältä siimahännät kriippaili sänkyyn yön tullen, matkailun parasta antia.

 Ja ulukopuolelta, ikkuna-aukko toimi myös toisena sisäänkäyntinä. Helepompi ja turvallisempi luurata eka päivän rotta-aktiviteetin määrä lattialla ennenko syöksyy suin päin kuolemaan.

 Rottakämppä. Maalattia on muotia.

 Majatalon dogikatraan pienimmäisiä. Pitkin rantaa on tosiaan usiampia majataloja joissa on yleensä rafla yhteyesä. Jokkaisesa muutamia, pääosin hyväkuntosia ja rauhallisia nelijalkaisija. Kukot ja lehemät tullee sitte heti kävelykadulla vastaan.

 Suuria tunteita koko skaalalla täyellisestä epätoivosta voiton riemuun on koettu täsä näi.

 Nykyisen majapaikan ikkunasta räpsy, tuo kirkas mössö on merta eli aika lähellä ollaan. Aurinko laskee kuvan oikiaan laitaan kello kuuen jälestä, jollon on aika eeppistä sunsettiä tyrkyllä.

 Rottamestan ruokailu/hengailutiloja. Oikialla jämerä Khmer-isäntä joka maha pitkällä ja housut puolitangosa Kambotsalainen pyöräteline vilikkuen hoiteli hommia jämerästi aina auringonlaskuun asti. Sen jäläkee mies pisti marisätkän palamaan, oluthanan virtaamaan, ja AC DC:t soimaan. Kovin vakavia tai pitemmälle meneviä suunnitelmia ei ennää sen jäläkee kannattanu miehen kans suunnitellakkaa.

 Shiva the Destroyer

 Surffihommisa Vietnamin Nha Trangissa

On elämätä.



-Intiaanipäällikkö Köllöttelevä J

Vietnamin hulinaa

Kuten otsikosta nokkelimmat Sherlockit saatto jo päätellä on meijjän kahen miehen karavaani päätyny Vietnamin seuduille. ''Kyllä se sitte sielä seleviää'' -asenne ei oo muuttunu mihinkää ja yhenlaista seikkailua oli taas tuo matkanteko. KL:stä massimiehinä lentokonneella Saigoniin, kentältä taksi jolla bussiasemalle. Kielimuurin vuoksi käytettiin hyvin yksinkertaisia SEA, OCEAN, BIG WATER -termejä joilla yritettiin sutvia rusketuksen hakkuun. Jonkinnäköseen yhteisymmärrykseen päästiin ja hypättiin paikallisbussiin vailla mittään tietoa mihin ollaan menosa. Tuli siinä nestehukasa mietittyä että tämäkö se on sitä omatoimimatkailua.

Bussisa kyseltii sitte notta millä pysäkillä pitäs jäähä, lipuntarkastajan ja paikallisten koulupoikien avustuksella selevis että pysäkki toki meni jo. Hehe. Bussista pois ja jalat alle. Aateltiin hakia hotellista apua ja niin taas kävi että kysyvä ei tieltä eksy! Vietnamilaisilla tuntuu tuo englanti olevan jopa Aasian mittapuulla heikkoa, vaan onneksi pelastavat seireenit ilmesty auttamaan reissumiehiä pulassa Australialaisten neitokaisten muodossa. Siitä taksiin ja Travel Agencyyn, josta varattiin vielä samalle iltaa liput yöbussiin Nha Trangiin. Matka kesti luvatut 10h plus Aasia-lisä 2h.

KL:ssa mietin siinä jonku paikallisen mummon (150cm käet pystysä, ikää varmasti 80+) käestä pittäin taluttaesa tyhymää turistia turvallisesti tien yli että onkait tämä liikenne vähä hurjaa. No, eipä ollu poikaset vielä nähäny Vietnamin liikennettä... Ainuat autot on täälä aikalailla takseja ja busseja, muuten liikenne koostuu varmaa sadoista tuhansista skoottereista ja prätkistä. Nuita kuolemanlaitteita mennee tiellä monesti tasaisena virtana, jollonka jalakamiehenä ainut mahis päästä tien yli on vaan hypätä sekkaan ja toivoa parasta. Lyhyt oppimäärä kadunylitykseen on seuraava: Älä kato kohti paahtavia helevetinkonneita, muuten alat jänskätä ja kiihytät kävelyvauhtia/pysähyt/sekkoilet muuten, rikot liikenteen rytmin ja varmasti jäät alle. Paras vaa toisella silimällä varovasti luurata vastapäistä katukivetystä, kävellä määrätietosesti ja huutaa koko matka tasasesti ko death on wheelsit mennee 15cm päästä ohi kantapäitä ja varpaita. Peliliike on tässäki mennä kaverin turvalliselle puolelle, jolloin kolarin sattuesa suurin impact ei ainakaa lätise omassa kuulasa.

Vaa ruoka täälä on kyllä hyvvää. Allekirjottanu ei oo koskaa ollu suurin keittojen ystävä, mutta täälä on kyllä semmoset sopat että joka aamu on pitäny alottaa kaikennäkösillä liemihirviöillä. Muutaki huippua cusiinia on tarjolla, mm. Strutsipihivit on ihan hitti.

Ollaa sitä keretty tekemäänki ja reissu muuttu kertaheitolla aktiiviluontoseksi ko tännään suunnistettiin Jenkkiherra Tippyn oppiin Surffauksen saloihin. Arvattiin oikein ettei se niiiin hankalaa voi olla mitä aina pelotellaan ko auringonlaskusa vejettii jo pikasen teoriabriiffauksen ja puolen tunnin ähertämisen jäläkee pitkiä siivuja nilikkavessiin asti. Alakas olla nuo lautalajit pikkuhilijaa värisuoran puolella ko on tullu rullalautailtua, lumilautailtua, vesilautailua venneen peräsä, leijalautailtua ja nyt tuo surffihomma. Muutenki tuosa köörilä speksattiin että helepottaa mahottomasti kaikkien uusien lajien oppimista ko on perusfysiikka kunnossa ja reilusti aiempaa lajitaustaa vähä sieltä sun täältä.

Oli kyllä nii muikiaa hommaa tuo aaltojen jahtaaminen että siitä varmasti lisää myöhemmin. Seuraavaksi kuitenki näillä näkymin suunnistetaan Laosiin, jossa onki sitten senverran huonot nettiyhteydet että seuraava päivitys menee varmaan ainaki parin viikon päähän. Facebookistakaan meitä ei tavota koska matkaamma kommunistivaltiosa, jonka päättäjät tietää paremmin että sosiaalinen media on saatanan keksintö eikä sielä sovi ihimisten pyöriä, eli sivusto on blokattu. Samoten ko kaikki poliittiset ja käsittääkseni osittain historiaa käsittelevät sivustot. Hyviä hommia.

Fotoja tullee heti ko löyetään kameran piuha jostaki notta saahaa räpsyt konneelle. Toistakymmentä kuvvaaki jo kerta otettu nii kyllähä täsä mennee kallis vilimi hukkaa ko ei saa näytille!

-J

KL

Vajaa 20h lentämisen ja parin vaihdon jälkeen päästiin vihdoin ensimmäiseen päämäärään. Helsingissä tosin oli heti tulla saikkinaa ko check-innisä virkailija kertoo että Malesiasta pitää viisumin saadakseen olla menolippu pois tietyn ajan sisällä. Viimeksi ko botskilla tultiin maihin ei tämmösiä kyselty. Onneksi oltiin siinä Helsinki-Vantaalla ootellessa keksitty että otetaanpa vasiten jo valamiiksi jatkolento Kuala Lumpurista Vietnamiin ja tästäki selevittiin eikä vielä etes kerinny säikähtää. Ei näitä liikaa kannata suunnitella...

Ihan pikkusen alako jo reissumiehiä väsy painaa ko laskeuvuimma KooÄllään. Kaikki väsy tosin hävis samantien ko koneesta hyppäs kävelytuubiin (termistö!) ja liki +30 asteinen äärettömän kostia ilima puhalsi hetken naamaan. Kentältä sitte onnesta soikiana jo viimereissulta tuttuja junahässäköitä käyttäen suht sujuvasti keskustaan ja majapaikan hakuun. Hirviästi ei viititty rinkkojen kans kävellä väsyssä ja välittömäsä nestehukasa ja onneksi löytyki suht nopiaan aikalailla meiäntasonen majapaikka, ei heti alkureissusta kuitenkaan mallia vankila. Huonetta ei muuten kannata ees käyä kattomassa ennen varaamista, paljo mukavampi jänskätä että minkälainen loukko sieltä oven takaa avautuu. Vanhan liiton Sika Säkissä siis.

Äsken käytiin vetään ensimmäiset paikalliset mätöt ja irvisteltiin taas pitkästä aikaa oikeesti tulisten soosien kans. Voi olla että iltasella väännellään naamaa myös toiletin puolella.

Kerta kaikkia tuntuu ihistävän nuo pitemmät lennot niin tässä pientä vinkkiä niistä selviytymiseen:

1. Puolita matka-aika

-Maksimoi väsymys ennen lentoa sinnittelemällä mahollisimman paljon hereillä välilaskuilla yms. Koneessa heti hyvä asento, tulpat korviin ja nukahat ennenko ollaan ees ilimasa. Heräät levollisin mielin ja tajuat että 13h lennosta tuli just kuuen tunnin rykäsy.

2. Aktiviteetit

-Lentäväsä peltiputkilossaki voit ja saat kehitellä kaikennäköstä tekemistä kellon tuijottelun sijaan. Etenki tänä päivänä ko useimmissa koneissa on näytöt istuimien selkänojissa. Kattele pari leffaa. Pelaa Pelejä. Ihmettele vessan toimintamekanismia. Irvistele vauvoille ja seuraa pienten ihimisten hämmentyneitä reaktioita. Paheksu vaimonhakureissulta palaavia länsimaalaisia 40-60v kaljamahaisia miehiä nuorine thaikkuvaimoineen. Varo suututtamasta vieresä istuvaa Malesialaismummoa, jolta tullee niin pahhaa silimää ettei elläissää ko vähänki kyynärpäät kohtaa.

3. Asennoituminen

-Oot menosa lomamatkalle (pl. toki työreissut yms.) ja varsinki pitempään reissatessa se lennon osuus on niin pieni osa matkaa että kyllä välillä tulee ihmeteltyä kuinka kohtuutonta hampaitten kiristelyä se voi aiheuttaa ja vaikuttaa jopa matkakohteen päättämiseen.


P.S.
Ihan pikkusen hampaita nauratti ko luin pikasesti siitä Finnmatkojen Venäjä-keissistä. Tietenki jollain lapsiperheillä ja huonolla terveydentilalla tommonen voi olla hyvinki ikävä kokemus, mutta että nuoret aikuisetki mahottomana mussuttaa. Hyvät korvauksetki vielä sai. Vaikka täsä elämäsä mitenpäin luovii nii AINA tullee jotaki vastoinkäymisiä. Sinä teet päätöksen suhtaudutko niihi kokemuksena ja haet kaiken skebelinki keskeltä jotain positiivista ja kehittävää jatkoa ajatellen - vai aatteletko että kaikki on berberistä ja miksi aina käy näin.

Näkökulmia.

-J

FIRST ENTRY

Noniin,

vihdoinki sai tämän blogihommanki polokastua käyntiin lukuisten kyselyitten jäläkee. Huomenna (7.1) lähetään siis Tapion kans kohti Kuala Lumpuria, josta ei olla vielä aivan varmoja itekkään minne suunnistetaan. Tästä saattaaki jo päätellä että ei olla oikein kovia poikia suunnitteleen asioita ja siitä tuo blogin osotekki juontaa juurensa. Edellisellä Aasian reissulla tuota hoettiin aina ko oli joku huolenaihe tai ois pitäny alakaa ressaamaan, vaa ei olla oikee hyviä siinäkään niin parempi antaa asioitten mennä omalla painollaan. Kyllä ne siitä lutviutuu. Tietenki joskus tämä ajattelutapa antaa kunnolla backfirea, mutta pitkässä juoksusa ollaan huomattu tämä huomattavasti ressivapaammaksi elämäntavaksi ja monesti harha-askel on vaan tie uuteen seikkailuun.

Menolippu Malesian pääkaupunkiin tosiaan taskussa, reissun kesto kuukaudesta kahteen ja siihe ne suunnitelmat sitte jääki. Eiköhän tässä jotaki keksitä. Huomena vielä rinkat nippuun ja viimeset kamat kaupasta, valuutan vaihtoa yms. asiaan kuuluvaa säätöä ja iltakonneella Helsinkiin, jossa yö ja sit Euroopan kautta KL. Suurempaa reissukuumotusta ei oo vielä ollu oikein missään vaiheesa, tuntuu että kaikki muut on täpissy sit senki eestä. Totta se lentokoneessa viimistää iskee. Tapion äitee tuosa kuunteliki meiän matkatavarakeskustelua ja totes notta: ''Ei uskois että ootta huomena lähösä toiselle puolen maailmaa!'', ko siinä yhtäkkiä hoksattiin että tyyliin matkavakuutuskortti kannattas mahollisesti kaivaa jemmasta.

Päivitykset tulee tod. näk. olemaan suht lyhkäsiä koska tarkotus on kirjotella old skool-malliin käsipelillä ensin fiilikset tuoreeltaan paperille, josta sitten kännykällä/tietokoneella kopsata myöhemmin blogsuun. Plus että kukaan ei jaksa lukia monen sivun settejä joka jumalan kauppareissusta ja turistiripulista. Myös evästä elämään -osiota voi olla luvassa ko meillä on kotopuolessaki tapana käydä päivittäin syvällisempää keskustelua ihimisenä olemisen riemusta ja kurjuudesta.

Vaan mitäpä tässä enempää runoilemaan, palataan teemaan kuha matka on virallisesti startannu.

-J