The J&T Experience: BOOM!! Cambodia.

Viimehetkien bussiaikataulujen ja muitten selvittelyitten päätteeksi Laosin sijasta keksittiin lähtiä Kambotsaan, tuohon Aasian villiin länteen. Viimereissulla käytiin kans parisen viikkoa täällä ja siltä kertaa jäi semmoset fiilikset notta uuestaa on päästävä, joten täällä ollaan. Bussilla Vietnamista kevyet 7+7+6 tuntia ja kyllä viimesen välietapin loppupuolella tuntu että alakaa passaamaan. Vaa jos tänne syrjempään haluaa nii eipä siinä ole paljo vaihtoehtoja. Ja toki lentokoneeseen nähen etuna on makiat maisemat ko kairataan pitkin maaseutuja ja pikkukyliä.

Ollaan siis Sihanoukvillen kaupungista X-määrä kilometrejä rauhallisempien biitsien suuntaan. Aurinko paistaa ja jokapäivä on yli +30 lämmintä. Päiväohojelmaan kuuluu ruokailua rantarafloissa, köllöttelyä, auringonottoa, käveleskelyä, auringonlasku-Wabobat (käsittämättömän hauska watersportti), hierontaa yms. Jos oikeen on aktiivinen fiilis nii saatetaan ottaa peli tai kaks biljardia. Iltasella leffa tai sarja läppäriltä ja päivä alakaa ollee pulukasa. Herätys sitte ko aamuaurinko nostaa huonelämpötilan epäinhimilliselle tasolle ja sama uusiksi.

Oltiin tuosa muutama yö aika karussa majotuksesa. Vessa- ja suihkutilat oli jopa meikäläisten mittapuulla aika jäätävät. Veikkaan ettei kovin moni ois kehannu käyä, mutta kaikkeen tottuu aika äkkiä. Ja pääasiahan on että saa toimitukset hoijettua ja pahimmat meriveet ja suolat pesastua pois hipijältä. Kamelin selekäranka naksahti ilosesti viimestää siinävaiheesa ko yöllä heräsin (voin kertua että muutama naapuriki saatto herätä) Tapion huutoon ko rotta vettää rallia hyttysverkon väärällä puolella. Onneksi oltii maksettu vielä ''huone'' kolomeksi päiväksi nii melekosta sekkoilua ja kuumotusta oli nuo yöt. Yritettiin vielä viimesenä oljenkortena pistää rotat rauhottummaa hiilariövereihin pienellä keksi & sipsi -uhrilahjalla. Ei onnistunu. Hetkiä myöhemmin nimittäin oikastiin päivälevolle kymppiminsaksi ja rotta kävi tuosa välisä tyhyjentää 12kpl tukkupaketin keksejä. Dippadaa.

Pistettiin eilen sitte vähä taaloja tiskiin ja otettiin kakskerroksisen bungalowi-kompleksin yläkerrasta huone kunnon merinäköalalla ja isolla parvekkeella. Aateltiin että jo on perkele jos vielä rotat kiusaa, vaa tämäki osottautu pienimuotoseksi Overkilliksi ko valojen sammuttua mestoille hiipi jäätävän kokoset Gekot. Tosipuhheessahan gekot on kuiten reissaajan ystäviä ollen sisäsiistejä ja rauhaa rakastavia asuinkumppaneita, jotka sun nukkuessa metästää kaikki siivekkäät morsot veke. Voitoksi siis käänty tämäki homma ja hyvä kokemus oli tuo rottakämppäki! Ja sieläki ilimapiiri nuin ylleisesti ottaen oli senverran mainio että ei tarvi muistella itkun kans.

NYT TULLEE NIITÄ KYSYTTYJÄ KUVIJA. Osa otettu kännykällä, vaa jos laatu ei miellytä niin kuuklen kuvahaku laulaan ja löytyy parempia eikä tarvi tääläkää mussuttaa.

Tapio demonstroi mite mennee aika joutuin vaihtolentoa ootellesa

Rinkan pakkausta vielä kotopuolessa. Ylläri paljo sitä tavaraa aina kuiten tulleepi.

Hiekkadyynit Vietnamin Muinessa. Oli hiekkaa.

Rottakämpän ikkunat ja sisätila, sängyt oikialla. Kuvasta näkyvältä yöpöydältä siimahännät kriippaili sänkyyn yön tullen, matkailun parasta antia.

Ja ulukopuolelta, ikkuna-aukko toimi myös toisena sisäänkäyntinä. Helepompi ja turvallisempi luurata eka päivän rotta-aktiviteetin määrä lattialla ennenko syöksyy suin päin kuolemaan.

Rottakämppä. Maalattia on muotia.

Majatalon dogikatraan pienimmäisiä. Pitkin rantaa on tosiaan usiampia majataloja joissa on yleensä rafla yhteyesä. Jokkaisesa muutamia, pääosin hyväkuntosia ja rauhallisia nelijalkaisija. Kukot ja lehemät tullee sitte heti kävelykadulla vastaan.

Suuria tunteita koko skaalalla täyellisestä epätoivosta voiton riemuun on koettu täsä näi.

Nykyisen majapaikan ikkunasta räpsy, tuo kirkas mössö on merta eli aika lähellä ollaan. Aurinko laskee kuvan oikiaan laitaan kello kuuen jälestä, jollon on aika eeppistä sunsettiä tyrkyllä.

Rottamestan ruokailu/hengailutiloja. Oikialla jämerä Khmer-isäntä joka maha pitkällä ja housut puolitangosa Kambotsalainen pyöräteline vilikkuen hoiteli hommia jämerästi aina auringonlaskuun asti. Sen jäläkee mies pisti marisätkän palamaan, oluthanan virtaamaan, ja AC DC:t soimaan. Kovin vakavia tai pitemmälle meneviä suunnitelmia ei ennää sen jäläkee kannattanu miehen kans suunnitellakkaa.