Vietnamin hulinaa

Kuten otsikosta nokkelimmat Sherlockit saatto jo päätellä on meijjän kahen miehen karavaani päätyny Vietnamin seuduille. ''Kyllä se sitte sielä seleviää'' -asenne ei oo muuttunu mihinkää ja yhenlaista seikkailua oli taas tuo matkanteko. KL:stä massimiehinä lentokonneella Saigoniin, kentältä taksi jolla bussiasemalle. Kielimuurin vuoksi käytettiin hyvin yksinkertaisia SEA, OCEAN, BIG WATER -termejä joilla yritettiin sutvia rusketuksen hakkuun. Jonkinnäköseen yhteisymmärrykseen päästiin ja hypättiin paikallisbussiin vailla mittään tietoa mihin ollaan menosa. Tuli siinä nestehukasa mietittyä että tämäkö se on sitä omatoimimatkailua.

Bussisa kyseltii sitte notta millä pysäkillä pitäs jäähä, lipuntarkastajan ja paikallisten koulupoikien avustuksella selevis että pysäkki toki meni jo. Hehe. Bussista pois ja jalat alle. Aateltiin hakia hotellista apua ja niin taas kävi että kysyvä ei tieltä eksy! Vietnamilaisilla tuntuu tuo englanti olevan jopa Aasian mittapuulla heikkoa, vaan onneksi pelastavat seireenit ilmesty auttamaan reissumiehiä pulassa Australialaisten neitokaisten muodossa. Siitä taksiin ja Travel Agencyyn, josta varattiin vielä samalle iltaa liput yöbussiin Nha Trangiin. Matka kesti luvatut 10h plus Aasia-lisä 2h.

KL:ssa mietin siinä jonku paikallisen mummon (150cm käet pystysä, ikää varmasti 80+) käestä pittäin taluttaesa tyhymää turistia turvallisesti tien yli että onkait tämä liikenne vähä hurjaa. No, eipä ollu poikaset vielä nähäny Vietnamin liikennettä... Ainuat autot on täälä aikalailla takseja ja busseja, muuten liikenne koostuu varmaa sadoista tuhansista skoottereista ja prätkistä. Nuita kuolemanlaitteita mennee tiellä monesti tasaisena virtana, jollonka jalakamiehenä ainut mahis päästä tien yli on vaan hypätä sekkaan ja toivoa parasta. Lyhyt oppimäärä kadunylitykseen on seuraava: Älä kato kohti paahtavia helevetinkonneita, muuten alat jänskätä ja kiihytät kävelyvauhtia/pysähyt/sekkoilet muuten, rikot liikenteen rytmin ja varmasti jäät alle. Paras vaa toisella silimällä varovasti luurata vastapäistä katukivetystä, kävellä määrätietosesti ja huutaa koko matka tasasesti ko death on wheelsit mennee 15cm päästä ohi kantapäitä ja varpaita. Peliliike on tässäki mennä kaverin turvalliselle puolelle, jolloin kolarin sattuesa suurin impact ei ainakaa lätise omassa kuulasa.

Vaa ruoka täälä on kyllä hyvvää. Allekirjottanu ei oo koskaa ollu suurin keittojen ystävä, mutta täälä on kyllä semmoset sopat että joka aamu on pitäny alottaa kaikennäkösillä liemihirviöillä. Muutaki huippua cusiinia on tarjolla, mm. Strutsipihivit on ihan hitti.

Ollaa sitä keretty tekemäänki ja reissu muuttu kertaheitolla aktiiviluontoseksi ko tännään suunnistettiin Jenkkiherra Tippyn oppiin Surffauksen saloihin. Arvattiin oikein ettei se niiiin hankalaa voi olla mitä aina pelotellaan ko auringonlaskusa vejettii jo pikasen teoriabriiffauksen ja puolen tunnin ähertämisen jäläkee pitkiä siivuja nilikkavessiin asti. Alakas olla nuo lautalajit pikkuhilijaa värisuoran puolella ko on tullu rullalautailtua, lumilautailtua, vesilautailua venneen peräsä, leijalautailtua ja nyt tuo surffihomma. Muutenki tuosa köörilä speksattiin että helepottaa mahottomasti kaikkien uusien lajien oppimista ko on perusfysiikka kunnossa ja reilusti aiempaa lajitaustaa vähä sieltä sun täältä.

Oli kyllä nii muikiaa hommaa tuo aaltojen jahtaaminen että siitä varmasti lisää myöhemmin. Seuraavaksi kuitenki näillä näkymin suunnistetaan Laosiin, jossa onki sitten senverran huonot nettiyhteydet että seuraava päivitys menee varmaan ainaki parin viikon päähän. Facebookistakaan meitä ei tavota koska matkaamma kommunistivaltiosa, jonka päättäjät tietää paremmin että sosiaalinen media on saatanan keksintö eikä sielä sovi ihimisten pyöriä, eli sivusto on blokattu. Samoten ko kaikki poliittiset ja käsittääkseni osittain historiaa käsittelevät sivustot. Hyviä hommia.

Fotoja tullee heti ko löyetään kameran piuha jostaki notta saahaa räpsyt konneelle. Toistakymmentä kuvvaaki jo kerta otettu nii kyllähä täsä mennee kallis vilimi hukkaa ko ei saa näytille!

-J